Yövartio II
Varjojen Airueet
Politiikka Kolmiliitossa
”Ajatukset, periaatteet ja ideat ovat kuin nuolia ja yksinään tehottomia. Politiikka on jousi, joka niitä ampuu.”
- Keisari Sergius I, Valontuojan Vuosi 560
Kolmiliiton hallinto, ylinpänä Keisari, keskellä senaatti,
jonka 30 jäsentä valitaan Vesperin, Lumenorin ja Camoran
(Kolmen Kaupungin) kesken.
Keisari hallitsee Kolmiliittoa itsevaltiaasti, mutta hänen täytyy pitää tarkasti silmällä senaattiaan, ylhäisaatelistoa, Vesperin mahtavia Arkkimaageja, Kiltoja ja armeijaa, sillä jos nämä (varsinkin armeija) kääntyvät häntä vastaan on tilanne Keisarin kannalta huono.
Kolmiliitto perustettiin vuonna 550 ja Valon Kaupungin painostuksella sen hallitsijaksi valittiin yksinvaltias, Keisari, jonka suku periytyi itsestään Valontuojasta. Katujen Kaupungin porvarit ja Viisauden Kaupungin loitsijat halusivat myös äänensä kuuluviin, joten Senaatti koottiin Keisarin oikeaksi kädeksi.
Historia on nähnyt hyviä ja huonoja keisareita. Vaikka perustuslaissa vaaditaan Keisarillisen suvun periytyvän Valontuojasta, on tämä ollut keisarinistuinta tavoittelevien uusien sukujen pienin huoli (dokumenttien väärentäjiä löytyy aina). Nyt Kolmiliiton Keisarillisena sukuna toimivat Benedictit, jotka tulivat valtaan neljä sukupolvea sitten vedoten edellisen Keisarin mielenvikaisuuteen ja saadessaan Senaatin sekä Adelothin kuningassuvun Bergenheimin tuen (ennenkaikkea hänen komentamansa adelothilaiset ritarit pelotteeksi).
Vuonna 1001 syksyllä odetaan Dagor IV:n menehdettyä uutta perijää, Artemis Benedictiä, takaisin Valantarin vastaiselta rintamalta ottamaan Keisarikunta hallintaansa.
Ainoastaan keisari voi nimittää uusia kenraaleita ja aateloida uusia sukuja.
Lisätietoa senaattoreille täältä (vaatii käyttäjätunnuksen ja salasanan).
Kolmiliitto koostuu Kolmesta Kaupungista: Valon Kaupunki (Lumenor) on keisarillisen vallan keskus ja maan pääkaupunki, Viisauden Kaupungissa (Vesper) asuvat maailman parhaat loitsijat ja Katujen Kaupungissa (Camora) toimivat Kolmiliiton mahtikillat. Jokaisessa kaupungissa toimii elin joka valitsee kymmenen senaattoria edustamaan sitä. Valon Kaupungissa ylhäisaatelisto päättää senaattorinsa, Viisauden kaupungissa velhoneuvosto arkkimaagien johdolla päättää omansa ja Katujen Kaupungissa suurimmat killat tekevät päätöksensä omista edustajistaan.
Kärjistäen: Valon Kaupungin senaatorit seisovat Kolmiliiton ylhäisaateliston ja Keisarin takana, Viisauden kaupungin edustajat edesauttavat velhojen oikeuksia ja Katujen Kaupungista valitut ajavat mahtikiltojen, kaupan ja rahan asiaa.
Nämä 30 senaattoria toimivat Keisarin oikeana kätenä ja neuvonantajina: säätävät lakeja, valmistelevat esityksiä Keisarin päätettäväksi, pystyttävät tulleja ja niin edelleen. Kolmiliitto on suuri valtio, joten kaikkien asioiden kaatuminen yhden yksinvaltiaan harteille saataisi olla liikaa. Ilkeät huhut kertovat korruption rehottavan senaatissa ja senaattoreita olevan ostettavissa.
Senaattori valitaan loppuiäkseen. Ainoastaan Keisari tai 27 yksimielistä senaattoria voivat erottaa senaattorin.
Aatelisto syntyi Magiasotien jälkeisinä epäjärjestyksen vuosisatoina. Tietyt suurmiehet pystyivät keräämään ympärilleen sotureita, antamaan heille erityisoikeuksia ja suojelemaan tietyn alueen väestöä villin manan synnyttämiltä hirviöiltä, rosvoilta ja naapuriherran ahneilta taistelijoilta. Ajan kanssa näistä suurmiehistä syntyi erillinen ihmisryhmä, aatelisto, joka piti oikeutenaan ja velvollisuutenaan hallita maa-alueita. Aatelisto nosti pian itsensä tavallisen kansan yläpuolelle. Eräät vesperiläiset historoitsijat uskovat, että ainakin osa aatelissuvuista on rauhattomina alkuaikoina saavuttanut erikoisasemansa suvuissa kulkevan magian avulla. Nykyään vuosisatojen jälkeen aatelisarvo ja magia eivät välttämättä kulje käsi kädessä, tosin vanhoissa aatelissuvuissa esiintyy magialle herkempiä ihmisiä huomattavasti useammin kuin valtaväestössä
Pimeyden Sotien aikaan noin tuhat vuotta sitten syntyi paljon lisää aatelistoa hevospalvelun ja muiden Lumenorin kuninkaalle (Kolmiliiton keisarikuntaa syntyi vasta 500 vuotta myöhemmin) suoritettujen palvelusten muodossa. Myös muualla maailmassa aateliston synty noudatti suurinpiirtein samaa kaavaa: kyky varustaa sotureita kuninkaalle, hevospalvelu tai kastisysteemi synnytti rahvaan yläpuolelle hallintoluokan. Nykyisin Kolmiliitossa aatelisarvoa ei saa enää niin helposti ja Keisari aateloi vuosittain vain harvoja ja valittuja yksilöitä tai sukuja. Keisari voi myös riisua aatelisarvon pois, mutta tälläiset tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia.
Näinä päivinä aateliston asema Kolmiliitossa on edelleen merkittävä ja he saavat toimia hallitsemillaan provinsseilla ja maa-alueilla perin itsenäisesti, kunhan noudattavat Kolmiliiton keskushallinnon käskyjä sekä maan lakeja. Aatelisarvo on periytyvä (vanhin poika perii) ja aatelissuvut ovat yleensä rikkaita ja vaikutusvaltaisia. Kirkko ajoittain arvostelee Kolmiliiton aateliston toimintaa: tuntuu että raha ja valta johtavat moraalittomuuteen ja skandaalit ovat tavallisia. Aateliston pitäisi näyttää esimerkkiä hyvällä käytöksellään rahvaalle, mutta usein tilanne on aivan päinvastainen.
Mahtikiltojen, "uuden rahan", nousu ei ole jäänyt aatelisilta huomaamatta. Tälläisiä rahvaita uusrikkaita harvoin kunnioitetaan kuten toista aatelistoveria ja heitä pidetään jopa uhkana vallitsevalla tilanteelle. Rahalla tuntuu saavan nykyään Kolmiliitossa enemmän kuin pelkällä aatelisarvolla.
Aatelisten lähtökohdat ovat hyvät ja he istuvat monilla hallintoviroilla: senaatissa, tuomioistuimissa ja armeijan päällystössä. Kunnia on heillä tärkeää ja kaksintaistelut tavallisia.
Yövartiossa aatelistoa ja ylhäisaatelistoa ei lähdetä erottelemaan, eikä myöskään eri aatelisarvojen välisiä valtaeroja. Lähinnä eri aatelissukuja arvostetaan eri tavalla. Suurin kuilu onkin aatelisten ja rahvaan/porvariston välillä, vaikka sillä porvarilla olisikin enemmän rahaa ja valtaa kuin keskimääräisellä aatelisella.
Armeija
" Pelkään enemmän leijonan johtamaa sadan aasin joukkoa, kuin aasin johtamaa sadan leijonan osastoa " - Tuntematon kolmiliittolainen upseeri
Kolmiliiton armeija on suuri, hyvin motivoitunut ja varusteltu. Sanomattakin lienee selvää armeijan tuen olevan tärkeää jokaiselle joka yrittää poliittisia peliliikkeitä.
Keisari on armeijan korkein käskijä. Kolmiliitto-Valantar sodan syttyessä Dagor IV:n terveydentila ei sallinut tämän matkustavan rintamalle, vaikka hän olisi omien sanojensa mukaan halunnut johtaa edestä ja nähdä omin silmin kuinka "ylimieliset murhaajahaltiat saavat ansionsa mukaan". Keisari määräsi armeijan ylipäälliköksi marsalkka Fortesquen ja jäi itse Lumenoriin hieromaan sotasuunnitelmia viimeiseen hengenvetoonsa asti.
Valontuojan Kirkkoa ei tule aliarvioda poliittisella kentällä, varsinkaan nykyään, sillä sen johtajana toimii kivikasvoinen Arkkipiispa Lazarus, joka ei pelkää sekoittaa henkistä ja maallista valtaa keskenään. Kirkolla on muutama sotilaallinen järjestö (kuten Temppeliritarit ja Noidanmetsästäjät) ehdottomassa kontrollissaan. Sen valta ulottuu myös pitkälle Kolmiliiton rajojen ulkopuolelle, kaikkiin Valontuojan uskoa tunnustaviin maihin (tärkeimpinä Adeloth ja Braedon). Papisto saa myös herkästi kansan tuen puolelleen saarnoineen.
Porvarit ja Mahtikillat
Uusin tulokas politiikassa ovat porvarit ja heidän kattojärjestönsä (kuten Kauppakilta), joiden valta on kasvanut suuresti lähiaikoina, jopa siinä määrin että heidät voidaan kokea uhkana vallitsevalla järjestelmälle. Mahtikilloilla tuntuu olevan rahaa tonneittain ja häikäilemättömyyttä käyttää sitä oman valtansa pönkittämiseen. Kolmiliitto elää murrosvaihetta myöhäiskeskiaikaisen maailman muuttuessa varhaisteollistuneeksi. Toistaiseksi aatelisto on vahvaa ja tietoista asemastaan. Aatelismies on kuitenkin aina aatelismies.
Hyvä esimerkki tästä on senaattori Karl Nazarius, joka kohosi vaivaisesta räätälin pojasta Kauppakillan hallituksen jäseneksi, senaattoriksi, ja yhdeksi Kolmiliiton rikkaimmista mieheksi.
Kansa
Tavallisella kansalla on vähän vaikutusvaltaa, mutta jos koko kansa nousee hallitsijoitaan vastaan tilanne on kriittinen. Varsinkin Adelothissa on nähty talonpoikaiskapinoita, jotka ovat saatu hallintaan ainoastaan armeijan väkevällä väliintulolla. Tavallisen kolmiliittolaisen keinot vaikuttaa ovat vähäiset, hän voi toki kovalla työllä nousta porvariksi tai opiskella papiksi.
Viime vuosina Kolmiliiton kansan keskuudesta on kuulunut esityksiä palkkojen korottamisesta, keveymmästä verotuksesta, aateliston mielivallan vähentämisestä ja ylipäätään elinolojen kohentamisesta. Vaatimuksia esitetään varsinkin käsityö- ja kauppakaupungista, Camorrasta, jonka asukkaat ovat heränneet kasvavaan elintason ja vapaampaan ilmapiiriin. Kaupungin tuomarin, Timothy Hadrianianin, sanotaan olevan kiinnostunut rahvaan kasvavista vaatimuksista ja niiden julkituomisesta Kolmiliiton päättiviin elimiin. Tosin nykyinen sotatila on vienyt pääosin unohdukseen nämä vaateet työläisten ponnistellessa yhdessä kotirintamalla. Tämän lisäksi valvonta on lisääntynyt kaikissa Kolmiliiton suurimmissa kaupungeissa militian, kaartin sekä sotilaiden toimesta.
Liittosopimus Adelothin kanssa
Kolmiliiton politiikasta puhuttaessa ei tule unohtaa liittosopimusta Adelothin kuningaskunnan kanssa. Neljä sukupolvea sitten Kolmiliiton Benedict-suku nousi Keisarilliseksi suvuksi Adelothin silloisen Leon I:n tuen avulla. Tästä eteenpäin valtiot ovat olleet päämiestensä hyvien suhteiden ansiosta liitossa keskenään. Kun sota Kolmiliiton ja Valantarin välillä syttyi, lähetti Adelothin Leon V pian ritarinsa Keisarikunnan tueksi. Jos Benedict-suku kammettaisiin vallasta, menetettäisiin samalla luultavasti Adelothin tuki.